Tieni opettajaksi alkoi kahdella intensiivisillä infopäivillä Hämeenlinnassa. Paljon sain uutta tietoa verkko-opinnoista. Vihdoin tuli sellainen olo, että jotain uutta kohti tässä ollaan menossa. Olen paljon opiskellut jo tähän asti, että sinänsä lähipäivissä ei ollut mulle mitään uutta mullistavaa. Oli kuitenkin ilo huomata etten ole yksin sarjatutkintojeni kanssa. Vihdoin olin seurassa, jossa kaikilla on enemmän kuin yksi tutkinto.
Tulevaisuus hieman hirvittää kun kirjoitustehtäviä olisi tarkoitus tehdä tässä pienen lapsen hoidon ohella, mutta onneksi mies tarvittaessa iltaisin kotona ja hoitaa poikaa sitten kun sellainen pakottava tarve on. Muutoin voisi nuo päikkäriajat vähän loppua kesken kun on tämä muukin paletti hoidettavana.
Kaipa tämä tästä alkaa muotoutumaan. Eilen jo laitoin deadlineja kalenteriin ja totesin, että tehtävää kyllä on. Pala kerrallaan siitä varmasti selvitään. Harjoittelupaikkaa kyselin jo parista paikasta toivottavasti saan infoa pian.
Auki jää vielä, että miten tähän soppaan sopii osa-aikatyö? Musta on käsittämätöntä miten vanhemmuutta väheksytään. Tai ei kai sitä niinkään väheksytä kuin, että sitä ei kunnioiteta kuinka tärkeää hyvä vanhemmuus on. Hoetaan vain, että täytyyhän sen lapsen sitten sopeutua. Mielestäni muun yhteiskunnan pitäisi sopeutua, jotta lapset saa kasvaa rauhassa. Nooh, minulta ei taidettu kysyä :)
Takaisin opiskeluun. Saimme lähipäivissä jo ensimmäisen tehtävänannonkin ja suoritettua ensimmäisiä koulutehtäviä. Opiskelutoverini heitti ilmoille villin ajatuksen: "Jos vain suoritetaan kaikki mahdollisimman nopeasti ja valmistutaan?" Se olisikin jotain se. Siihen pyritään.
