Opettajana kehittymisen analysoiminen

Opettajaopintojen alussa ajattelin, etten sovellu perinteiseen opetustyöhön ja, että käyttäisin pedagogista pätevyyttä tulevaisuudessa johonkin ihan muuhun. Itselleni asettamani kehittymistavoitteet olivat lähinnä itseni voittaminen esiintymispelon suhteen ja aikatauluhaasteet pienen lapsen äitinä. Ihan toisin kävi, päädyin samaan opinnoista paljon enemmän irti kuin odotin.

Opintojen aikana hyödyllisintä on ollut ohjaavan opettajan kirjalliset ja suulliset ohjeet. Hän on ollut aivan loistava apu, hän osasi neuvoa juuri oikeissa asioissa juuri oikeaan aikaan. Se on todellista ammattitaitoa se. Kiitos Jukka.

Tulen toivottavasti hyödyntämään kaikkea oppimaani jatkossa kemian opettajana. Koen kehittyneeni esiintyjänä ihan valtavasti, muutos on ollut mullistava kokemus. Opetusharjoittelun päätteeksi jopa viihdyin luokan edessä, asia jonka en uskonut ikinä tapahtuvan. Koen, että minulla on vielä paljon kehittymistarpeita, jotta voisin sanoa olevani hyvä opettaja. Mutta uskon, että tärkeintä on halu tehdä parhaana oppilaiden eteen. 

Opintopiirityöskentely kotiryhmissä oli antoisaa, sain paljon ajateltavaa ja se kehitti minua tulevana opettajana. Koen itse antaneeni myös oman syvällisen pohdinnan panoksenani opintopiirityöskentelyyn. Jään kaipaamaan pienryhmämme sessioita.

Oma panokseni yhteistoiminnalliseen oppimiseen on ollut se mihin olen ajallani pystynyt, parhaani olen yrittänyt. Oma roolini opettajana ja oppimisyhteisön (oma organisaatio, opintopiiri, alueryhmä tms.) jäsenenä on ollut sivustaseuraaja ja harjoittelija. Oma opettajuuteni on kuitenkin kehittynyt opintojen aikana huomattavasti ja ihan huomaamatta.

Kaiken kaikkiaan en olisi voinut toivoa parempaa kokonaisuutta opettajaopinnoilta, kaikkea oli juuri sopivasti. Opettajaopinnoissa jään eniten kaipaamaan pienryhmämme istuntoja ja itsenikehittämistä.

Kanssaopiskelijoille haluan toivottaa oikein hyvää jatkoa ja valoisaa tulevaisuutta. Törmätään jos törmätään :D Kiitos!

Opetusharjoittelu

Suoritin opetusharjoittelun Turun Iltalukiossa opettaen Kemia 1 lukion oppimäärän pakollisen kemian kurssin.

Olin asettanut itselleni tavoitteeksi parantaa esiintymisvarmuutta ja oppia soveltamaan erilaisia opetusmenetelmiä. Mielestäni onnistuin tavoitteissani hyvin. Huomasin, että esiintymisjännitys vähitellen poistuu, kun sille siedättyy. Riittävän pitkään, kun "joudut" olemaan luokan edessä, hengittelemään ja pysymään asiassa niin jännitys helpottaa. Tietenkin myös se tieto siitä, että kaikesta selviää hengissä auttaa :D

Kehittämiskohteita tietenkin vielä jäi. Huomasin, että aika tunneilla ja tuntien välissä menee vielä hyvin paljon itse tuntien asiasisällön työstämiseen. Uskon, että kun kurssinmateriaali olisi valmiina ja olisi enemmän aikaa niin keksisin vaikka mitä mielenkiintoista soveltavaa tehtävää tunneille. Keksin nyttenkin, mutta enemmän olisi voinut vielä olla sellaisia teorianopetuksessa auttavia mielenkiintoisia tehtäviä.

Sain opetusharjoittelun aikana paljon palautetta ohjaavalta opettajalta, niin negatiivista kuin positiivista. Negatiivista oli lähinnä vain kirjoitusvirheet, joita välillä taululle tuli. Positiivista palautetta sain siitä miten olin rakentanut tunnin materiaalin ja miten opiskelijoiden tuntiaktiivisuus pysyi todella hyvänä. Ohjaava opettaja oli todella pätevä omassa työssään ja osasi hienosti ohjeistaa aina kulloisenkin aiheen opetukseen. Sain paljon pieniä vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon.

Aluksi vastustelin opetusharjoittelun tarpeellisuutta. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että se on opettajaksi kehittymisen kannalta aivan ehdoton. Olen kiitollinen siitä kuinka paljon sain oppia harjoittelun aikana. Pääsin eroon esiintymiskammosta, opin valmistelemaan tunteja ja sain soveltaa oppimiani opetusmenetelmiä. Hyvä mieli jäi ja nyt kohti seuraavia haasteita.

Koulutuksen yhteistyöverkostot-kurssin loppureflektointi

Kurssin tavoitteena oli selventää minulle eli opettajaopiskelijalle miten rakentaa ja hyödyntää erilaisia kansallisia ammatillisen koulutuksen yhteistyöverkostoja sekä antaa välineitä miten toimia kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa.

Kurssin aikana tutustuttiin myös ammatillisen koulutusorganisaation hallintoon, rahoitukseen ja johtamiseen sekä annettiin välineitä miten tulevaisuudessa osaan käyttää työssäni ammatillisen koulutusorganisaation toimintaa ohjaavia suunnitelmia ja asiakirjoja.

       

Kurssin myötä ymmärsin miten tulevaisuudessa tulen toimimaan erilaisissa ammatillisen koulutuksen ja työelämä-, yhteistyö- ja muissa sidosryhmäverkostoissa. Toimin osaltani työelämän kehittäjänä ja alueellisena vaikuttajana opetusta toteuttaessaan.

Ymmärrän myös nyt paremmin ammatillisen koulutusorganisaation toimintaa. Tulevaisuuden koulutuksen rahoituksen leikkauksiin tutustumisen jälkeen en voi olla muuta kuin huolissani koulutuksen tulevaisuudesta. Toisaalta kansainvälinen toiminta kehittyy kokoajan eikä lamakaan voi ikuisesti kestää eli koitan ajatella positiivisesti. Asioilla on tapana järjestyä.

Opetuksen havannointi

Kävin havainnoimassa opetusta Turun Ammattikorkeakoulun Lemminkäisenkadun sekä Sepänkadun yksiköissä. Molemmissa oppilaitoksissa osallistuin Insinööriopiskelijoiden oppitunteihin. Lemminkäisenkadulla Prosessi- ja Materiaalitekniikan insinööriopiskelijoiden ja Sepänkadulla Konetekniikan Insinöörien oppitunteihin.

Prosessi- ja Materiaalitekniikan opiskelijoiden tutkinto sisältää paljon samoja opintoja kuin itse opiskelemani Laboratorioanalyytikon ja Laboratoriotekniikan Insinöörin tutkinto. Uutena muutoksena lemminkäisenkadulla on projektien sisällyttäminen tutkintokokonaisuuksiin. Tällä hetkellä meneillä oli vesi-, tuhka- ja olutprojekti, joista opiskelijoiden oli tarkoitus valita oma kiinnostuksen kohteensa.

Kävin Lemminkäisenkadulla marras-joulukuussa seuraamassa muutamia insinööriopiskelijoiden tunteja, Kemia 1 oli kurssi ja Hanna Hänninen opettaja. Opetus oli tyypillistä luonnontieteille. Tunnin alkuun käyntiin lävitse edellisen kerran kotitehtävät, sen päivän uutta asiaa luentotyyliin (opettaja kysyi muutamia aktivoivia kysymyksiä) ja tämän jälkeen opiskelijat tekivät yksilötyöskentelynä laskuharjoituksia. Tunnin loppuun käsiteltiin laskuharjoitukset ja annettiin kotiläksyksi laskuja seuraavaa kertaa varten. Seuraamani tunnit toteuttivat samaa kaavaa.

Tammikuussa 2016 kävin seuraamassa Insinöörifysiikan tunteja Lemminkäisenkadulla, opettajana Granholm Patric. Tuntien rakenne ja sisältö oli luonnontieteiden tyyliin hyvin samankaltainen kemian opetuksen kanssa. Opin tunneilta että teoriaosuus ei saa olla liian pitkä tai opiskelijat eivät jaksa keskittyä. Tietyin väliajoin noin 15min on hyvä olla jokin aktivoiva osio, on se sitten laskutehtävä, yksilötehtävä tai ryhmässä ratkaistava tehtävä.

Sepänkadulla kävin myös alkuvuodesta seuraamassa tunteja. Valitsin saman teeman mukaan seuraamisen kohteeksi Insinöörimatematiikan perusteet, opettajana toimi Mattila Riku. Halusin nimenomaan valita vain ja ainoastaan luonnontieteellisia aineita, koska nähdä miten eri tavoin ne voidaan nykypäivänä toteuttaa.

Opetuksessa ammattikorkeakoululla nykyään käytetään paljon enemmän tekniikkaa kuin silloin kun itse olen insinööriopintoni suorittanut. Opetusmenetelmät ovat pääasiassa samoja, tosin ryhmätöiden määrä on lisääntynyt. Joihinkin aineisiin se sopii, mutta luonnontieteellisiin opintoihin vähän huonommin. Yksi syy ryhmätöiden lisääntymiseen saattaa olla yhä niukemmat ja niukemmat resurssit, opettajilla ei ole aikaa valmistella enää tunteja niin paljon kuin aiemmin.

Se mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen oppituntien seuraamisesta on se miten tärkeää on, että opettaja on hyvin valmistautunut ja osaa aiheensa läpikotaisin.