Opettajaopintojen alussa ajattelin, etten sovellu perinteiseen opetustyöhön ja, että käyttäisin pedagogista pätevyyttä tulevaisuudessa johonkin ihan muuhun. Itselleni asettamani kehittymistavoitteet olivat lähinnä itseni voittaminen esiintymispelon suhteen ja aikatauluhaasteet pienen lapsen äitinä. Ihan toisin kävi, päädyin samaan opinnoista paljon enemmän irti kuin odotin.
Opintojen aikana hyödyllisintä on ollut ohjaavan opettajan kirjalliset ja suulliset ohjeet. Hän on ollut aivan loistava apu, hän osasi neuvoa juuri oikeissa asioissa juuri oikeaan aikaan. Se on todellista ammattitaitoa se. Kiitos Jukka.
Tulen toivottavasti hyödyntämään kaikkea oppimaani jatkossa kemian opettajana. Koen kehittyneeni esiintyjänä ihan valtavasti, muutos on ollut mullistava kokemus. Opetusharjoittelun päätteeksi jopa viihdyin luokan edessä, asia jonka en uskonut ikinä tapahtuvan. Koen, että minulla on vielä paljon kehittymistarpeita, jotta voisin sanoa olevani hyvä opettaja. Mutta uskon, että tärkeintä on halu tehdä parhaana oppilaiden eteen.
Opintopiirityöskentely kotiryhmissä oli antoisaa, sain paljon ajateltavaa ja se kehitti minua tulevana opettajana. Koen itse antaneeni myös oman syvällisen pohdinnan panoksenani opintopiirityöskentelyyn. Jään kaipaamaan pienryhmämme sessioita.
Oma panokseni yhteistoiminnalliseen oppimiseen on ollut se mihin olen ajallani pystynyt, parhaani olen yrittänyt. Oma roolini opettajana ja oppimisyhteisön (oma organisaatio, opintopiiri, alueryhmä tms.) jäsenenä on ollut sivustaseuraaja ja harjoittelija. Oma opettajuuteni on kuitenkin kehittynyt opintojen aikana huomattavasti ja ihan huomaamatta.
Kaiken kaikkiaan en olisi voinut toivoa parempaa kokonaisuutta opettajaopinnoilta, kaikkea oli juuri sopivasti. Opettajaopinnoissa jään eniten kaipaamaan pienryhmämme istuntoja ja itsenikehittämistä.
Kanssaopiskelijoille haluan toivottaa oikein hyvää jatkoa ja valoisaa tulevaisuutta. Törmätään jos törmätään :D Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti