Suoritin opetusharjoittelun Turun Iltalukiossa opettaen Kemia 1 lukion oppimäärän pakollisen kemian kurssin.
Olin asettanut itselleni tavoitteeksi parantaa esiintymisvarmuutta ja oppia soveltamaan erilaisia opetusmenetelmiä. Mielestäni onnistuin tavoitteissani hyvin. Huomasin, että esiintymisjännitys vähitellen poistuu, kun sille siedättyy. Riittävän pitkään, kun "joudut" olemaan luokan edessä, hengittelemään ja pysymään asiassa niin jännitys helpottaa. Tietenkin myös se tieto siitä, että kaikesta selviää hengissä auttaa :D
Kehittämiskohteita tietenkin vielä jäi. Huomasin, että aika tunneilla ja tuntien välissä menee vielä hyvin paljon itse tuntien asiasisällön työstämiseen. Uskon, että kun kurssinmateriaali olisi valmiina ja olisi enemmän aikaa niin keksisin vaikka mitä mielenkiintoista soveltavaa tehtävää tunneille. Keksin nyttenkin, mutta enemmän olisi voinut vielä olla sellaisia teorianopetuksessa auttavia mielenkiintoisia tehtäviä.
Sain opetusharjoittelun aikana paljon palautetta ohjaavalta opettajalta, niin negatiivista kuin positiivista. Negatiivista oli lähinnä vain kirjoitusvirheet, joita välillä taululle tuli. Positiivista palautetta sain siitä miten olin rakentanut tunnin materiaalin ja miten opiskelijoiden tuntiaktiivisuus pysyi todella hyvänä. Ohjaava opettaja oli todella pätevä omassa työssään ja osasi hienosti ohjeistaa aina kulloisenkin aiheen opetukseen. Sain paljon pieniä vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon.
Aluksi vastustelin opetusharjoittelun tarpeellisuutta. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että se on opettajaksi kehittymisen kannalta aivan ehdoton. Olen kiitollinen siitä kuinka paljon sain oppia harjoittelun aikana. Pääsin eroon esiintymiskammosta, opin valmistelemaan tunteja ja sain soveltaa oppimiani opetusmenetelmiä. Hyvä mieli jäi ja nyt kohti seuraavia haasteita.
Moi Irene, tuo oli mukavaa kuulla....:)
VastaaPoista