Kävin havainnoimassa opetusta Turun Ammattikorkeakoulun Lemminkäisenkadun sekä Sepänkadun yksiköissä. Molemmissa oppilaitoksissa osallistuin Insinööriopiskelijoiden oppitunteihin. Lemminkäisenkadulla Prosessi- ja Materiaalitekniikan insinööriopiskelijoiden ja Sepänkadulla Konetekniikan Insinöörien oppitunteihin.
Prosessi- ja Materiaalitekniikan opiskelijoiden tutkinto sisältää paljon samoja opintoja kuin itse opiskelemani Laboratorioanalyytikon ja Laboratoriotekniikan Insinöörin tutkinto. Uutena muutoksena lemminkäisenkadulla on projektien sisällyttäminen tutkintokokonaisuuksiin. Tällä hetkellä meneillä oli vesi-, tuhka- ja olutprojekti, joista opiskelijoiden oli tarkoitus valita oma kiinnostuksen kohteensa.
Kävin Lemminkäisenkadulla marras-joulukuussa seuraamassa muutamia insinööriopiskelijoiden tunteja, Kemia 1 oli kurssi ja Hanna Hänninen opettaja. Opetus oli tyypillistä luonnontieteille. Tunnin alkuun käyntiin lävitse edellisen kerran kotitehtävät, sen päivän uutta asiaa luentotyyliin (opettaja kysyi muutamia aktivoivia kysymyksiä) ja tämän jälkeen opiskelijat tekivät yksilötyöskentelynä laskuharjoituksia. Tunnin loppuun käsiteltiin laskuharjoitukset ja annettiin kotiläksyksi laskuja seuraavaa kertaa varten. Seuraamani tunnit toteuttivat samaa kaavaa.
Tammikuussa 2016 kävin seuraamassa Insinöörifysiikan tunteja Lemminkäisenkadulla, opettajana Granholm Patric. Tuntien rakenne ja sisältö oli luonnontieteiden tyyliin hyvin samankaltainen kemian opetuksen kanssa. Opin tunneilta että teoriaosuus ei saa olla liian pitkä tai opiskelijat eivät jaksa keskittyä. Tietyin väliajoin noin 15min on hyvä olla jokin aktivoiva osio, on se sitten laskutehtävä, yksilötehtävä tai ryhmässä ratkaistava tehtävä.
Sepänkadulla kävin myös alkuvuodesta seuraamassa tunteja. Valitsin saman teeman mukaan seuraamisen kohteeksi Insinöörimatematiikan perusteet, opettajana toimi Mattila Riku. Halusin nimenomaan valita vain ja ainoastaan luonnontieteellisia aineita, koska nähdä miten eri tavoin ne voidaan nykypäivänä toteuttaa.
Opetuksessa ammattikorkeakoululla nykyään käytetään paljon enemmän tekniikkaa kuin silloin kun itse olen insinööriopintoni suorittanut. Opetusmenetelmät ovat pääasiassa samoja, tosin ryhmätöiden määrä on lisääntynyt. Joihinkin aineisiin se sopii, mutta luonnontieteellisiin opintoihin vähän huonommin. Yksi syy ryhmätöiden lisääntymiseen saattaa olla yhä niukemmat ja niukemmat resurssit, opettajilla ei ole aikaa valmistella enää tunteja niin paljon kuin aiemmin.
Se mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen oppituntien seuraamisesta on se miten tärkeää on, että opettaja on hyvin valmistautunut ja osaa aiheensa läpikotaisin.
Prosessi- ja Materiaalitekniikan opiskelijoiden tutkinto sisältää paljon samoja opintoja kuin itse opiskelemani Laboratorioanalyytikon ja Laboratoriotekniikan Insinöörin tutkinto. Uutena muutoksena lemminkäisenkadulla on projektien sisällyttäminen tutkintokokonaisuuksiin. Tällä hetkellä meneillä oli vesi-, tuhka- ja olutprojekti, joista opiskelijoiden oli tarkoitus valita oma kiinnostuksen kohteensa.
Kävin Lemminkäisenkadulla marras-joulukuussa seuraamassa muutamia insinööriopiskelijoiden tunteja, Kemia 1 oli kurssi ja Hanna Hänninen opettaja. Opetus oli tyypillistä luonnontieteille. Tunnin alkuun käyntiin lävitse edellisen kerran kotitehtävät, sen päivän uutta asiaa luentotyyliin (opettaja kysyi muutamia aktivoivia kysymyksiä) ja tämän jälkeen opiskelijat tekivät yksilötyöskentelynä laskuharjoituksia. Tunnin loppuun käsiteltiin laskuharjoitukset ja annettiin kotiläksyksi laskuja seuraavaa kertaa varten. Seuraamani tunnit toteuttivat samaa kaavaa.
Tammikuussa 2016 kävin seuraamassa Insinöörifysiikan tunteja Lemminkäisenkadulla, opettajana Granholm Patric. Tuntien rakenne ja sisältö oli luonnontieteiden tyyliin hyvin samankaltainen kemian opetuksen kanssa. Opin tunneilta että teoriaosuus ei saa olla liian pitkä tai opiskelijat eivät jaksa keskittyä. Tietyin väliajoin noin 15min on hyvä olla jokin aktivoiva osio, on se sitten laskutehtävä, yksilötehtävä tai ryhmässä ratkaistava tehtävä.
Sepänkadulla kävin myös alkuvuodesta seuraamassa tunteja. Valitsin saman teeman mukaan seuraamisen kohteeksi Insinöörimatematiikan perusteet, opettajana toimi Mattila Riku. Halusin nimenomaan valita vain ja ainoastaan luonnontieteellisia aineita, koska nähdä miten eri tavoin ne voidaan nykypäivänä toteuttaa.
Opetuksessa ammattikorkeakoululla nykyään käytetään paljon enemmän tekniikkaa kuin silloin kun itse olen insinööriopintoni suorittanut. Opetusmenetelmät ovat pääasiassa samoja, tosin ryhmätöiden määrä on lisääntynyt. Joihinkin aineisiin se sopii, mutta luonnontieteellisiin opintoihin vähän huonommin. Yksi syy ryhmätöiden lisääntymiseen saattaa olla yhä niukemmat ja niukemmat resurssit, opettajilla ei ole aikaa valmistella enää tunteja niin paljon kuin aiemmin.
Se mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen oppituntien seuraamisesta on se miten tärkeää on, että opettaja on hyvin valmistautunut ja osaa aiheensa läpikotaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti